Kaikki loppuu aikanaan

Aika lentää niin jättimäisillä siivillä. Viikon päästä tänään oon jo melkein Suomessa. Ihan uskomatonta. Neljä kuukautta buenosairesilaista elämää on kohta tullut täyteen. Jo vuosia olen miettinyt ja haaveillut, että olisipa joskus ihanaa asua jonkin aikaa Buenos Airesissa ja nyt kun olen täällä nelisen kuukautta asunut, olen aika  tosi tyytyväinen että olen sen tehnyt. 

Voro-varoitus bussissa

Mutta olen myös tyytyväinen, että se on pian ohi. Aikansa kutakin. En voisi kuvitella itseäni tänne asumaan loppuelämäkseni. Toisaalta en kyllä tällä hetkellä osaa kuvitella itseäni minnekään asumaan mummoksi saakka. Olen onnistunut kehittämään sellaisen sopivan viha-rakkaus -suhteen tähän eteläamerikkalaiseen Pariisiin. 

Lähes kaikilla koirilla on talvella vaatteet päällä.

Tää on ihan loistava, mutta toisaalta samalla ihan järkyttävä paikka. Täällä on paljon historiaa, kurjuutta, epätasa-arvoa, lattarimeininkiä, luksusta, modernia ja eurooppalaisuutta. Tässä kaupungissa on aivan omanlaisensa viehättävyys. Välillä katuja kulkiessa tuntee olevansa 50-luvulla ja toisaalta joskus sitä tuntee olevansa 2000-luvun Jenkeissä. 

Buenos Aires on ihan erilainen turistina kuin asukkina. Varmasti kaikki maailman kaupungit on erilaisia turistellessa kuin arkena ja työssäkäyvänä asukkina. Sitä on vaan vaikea uskoa ennen kuin sen kokee ja sen takia on ollut todella opettavaista, välillä raastavaa ja toisaalta aivan mahtavaa asua Bairesissa.

suomalais-argentiinalainen kulttuurifuusio

Täällä on todella paljon tekemistä ja ympärillä sattuu ja tapahtuu. Hetkeksikään ei voi herpaannuttaa otetta tai katsetta, ihan vaan oman turvallisuutensakaan vuoksi. Täältä löytyy betoniviidakkoa, vihreitä puistoja ja ruusutarhoja, katukoiria, kodittomia, suihkulähteitä ja vaikka mitä. Paljon kontrasteja.

Ihan varmasti tulen palaamaan tähän kaupunkiin vielä useaan kertaan ja muistelemaan haikeana näitä kuukausia. En kuitenkaan usko, että tulen enää koskaan asumaan tänne. Jos mun argentiinolta kysyttäisiin, ei oltaisi tultu tänne in the first place. Onneksi hänkin on oppinut tykkäämään pääkaupungistaan vähän enemmän kun on oppinut tuntemaan sitä paremmin.

bussi 102:n pysäkki ja innostunut odottaja

Buenos Aires on ihan eri maailma kuin Mendoza tai Córdoba, joissa olen aiemmin asunut. Ei ihme, että kaverini muualla ovat aina vähän vierastaneet pääkaupunkiaan. Täällä ihmisetkin on erilaisia, tottakai pääkaupungin syke on ihan erilainen kuin provinssin kaupungeissa. Jossain määrin viihdyn kyllä pääkaupungin sykkeessä, vaikka Helsingissä kasvaneena on tottunut kevyempään menoon kuin mitä se on tällaisessa miljoonakaupungissa.

Kaikesta huolimatta, meillä on olleet ihan mahtavat neljä kuukautta Buenos Airesissa. Ollaan pystytty viettämään aikaa useiden ihmisten kanssa, joita muuten nähtäisiin tosi harvoin ja samalla olen tutustunut moneen mahtavaan tyyppiin, joita tulee pian ikävä. Varmasti lähdetään täältä reilun viikon päästä hieman haikein mielin, mutta ollaan molemmat valmiita aloittamaan uusi luku. Kohta ollaan siis Suomessa ja sieltä matka jatkuu Barcelonaan. Pian on siis aika sopeutua taas uuteen maahan ja kulttuuriin.

P.S. Kuvat on random-otoksia viime viikoilta muuan muassa San Telmosta.