Cinque Terren väriloistoa

Pitkästä aikaa olen mukana torstaisessa matkapläjäyksessä instagramin kätköistä löytyvin kuvin. Nämä toukokuisen Italian matkan Cinque Terren kuvat ovat meinaan jo sen verran kauan poltelleet kuvakansiossa, sillä päätin varsinaiset roadtrip-raportoilut kirjoitella blogissa ihan alkuperäisessä matkajärjestyksessä. Joten niitä varsinaisia matkakuvia saadaan vielä hetki odotella..

Italian rannikolta löytyvä Cinque Terren kansallispuisto muodostuu siis nimensä mukaisesti viidestä pienestä kylästä ja me onnistuttiin yhden päivän aikana käymään niissä kaikissa. Alun perin meinattiin, että mennään ihan fiiliksen mukaan ja käydään niin monessa kun vain suinkin ehditään. Loppujen lopuksi oli kiva nähdä niistä jokainen, koska kaikki oli kuitenkin pikkasen erilaisia. Tätä helpotti tietenkin se, että kylien välillä kulkevat patikkareitit oli periaatteessa suljettuja maanvyörymien takia. Harmiksemme jopa se kaikkein lyhyin, noin kilsan pituinen Via dell'Amore, joka kulkee Riomaggioren ja Manarolan välillä, oli suljettu. Ainoastaan viimeisten, Vernazzan ja Monterosso al Maren välinen reitti oli auki, mutta meillä ei olisi enää illalla riittänyt aika sen kävelemiseen.

Riomaggiore

Reissu alkoi heti aamusta pikkuhiljaa heräävästä Riomaggioren kylästä. Siellä oli vielä aika hiljaista kello 10 aikaan lauantaiaamusta ja saatiin rauhassa kierrellä katuja. Otettiinkin tästä kaikki ilo irti ja käveltiin kujia ja joidenkin kotikatuja ristiin rastiin, noustiin ja laskettiin portaita ylös ja alas samalla kun siemailtiin viileää mansikka-banaanipirtelöä.

Manarola

Manarolan kylä on näistä viidestä ehkä se kaikkein tunnetuin, ja ehdottomasti myös yksi kauneimmista. Joka puolella tuoksui ruoka, joten mekin retkahdettiin hakemaan mukaan yhdet foccacciat pienestä ruokapaikasta. Täällä vierähti tovi jos toinenkin ja puhelimen sekä kameran muisti täyttyi kauniista maisemakuvista. 

Corniglia

Corniglia on näistä viidestä ainut, jolla ei ole suoraan keskustasta meriyhteyttä tai rantaa. Se on rakennettu kukkulan päälle, joten juna-asemalta oli aika kova nousu ylös keskustaan kymmeniä portaita pitkin. Laiskiaisille löytyy onneksi bussi, mutta me tajuttiin se vasta paluumatkalla ja käytettiin sitä junaan ehtiäksemme. Corniglian kujat ovat kapeita ja kadut sokkeloisia, välillä pysähdyttiin aukiolle kahvitauolle ja ihmeteltiin ohikulkijoita. 

Vernazza

Siinä vaiheessa kun päästiin Vernazzaan, rupesi päivän samoilu jo tuntumaan kropassa. Vierailu jäi juna-aikatauluista johtuen alle tunnin pituiseksi, sillä haluttiin ehtiä ajoissa seuraavaan junaan. Vernazza tuntui olevan kaikkein eniten täynnä väkeä, joka patoutui ihan juna-asemalle asti. Käveltiin rantaan, nautittiin makoisat gelatot, ihasteltiin maisemaa rantakivityksellä ja suunnattiin takaisin junalle. 

Monterosso al Mare

Monterosso al Mare oli meidän viimeinen etappimme ja siellä sattuikin olemaan käynnissä sitruunafestivaali. Joka puolella myytiin limoncelloa, sitruunamehua, -karkkeja ja vaikkea mitä. Kaupunki oli täynnä väkeä ja keltaisia, toinen toistaan suurempia sitruunoita. Kylä vaikutti näistä viidestä kaikkein suurimmalta ja löytyi sieltä ihan oma hiekkarantakin. Onneksi ei jätetty tätäkään kylää välistä. 

Näiden värikkäiden italialaiskylien aurinkoisuudella toivottelen kaikille oikein hyvää juhannusta,  oli se sitten Suomessa tai muualla maailmalla!

Tämä kertomus on osa Instagram Travel Thursdayta ja kuvat puhelimella räpsästyjä. Muita Instagram Travel Thursdayn postauksia voi käydä kurkkimassa järjestäjien (Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Wanderlust Expert) blogeista. Lisätietoa itse tempauksesta sekä ohjeet voi lukea täältä. Minut löytää instagramista nimimerkillä @annikaig ja kyseisen linkin takaa voi katsella kuvia, vaikkei omaa instagram-tiliä omistaisikaan.