Lähes tasan vuosi sitten koin edellisen byroktratiamuurin Espanjassa, hakiessani paikallista henkilötunnusta. Siitä voi lukea täältä. Tänään olikin edessä vähän puolivahingossa seuraava koitos. Mikä niin perinteisen maanantaimainen maanantai!
Nimittäin jostain kumman syystä marraskuun Guatemalan matkaa varten sain täytettäväkseni työn puolesta henkilötietolomakkeen, jossa kysyttiin perustietojen lisäksi myös veriryhmää. Veriryhmää. Ja jostain toisesta kumman syystä minä en omaa veriryhmääni tiedä. Moni miettii kuinka se on mahdollista. Sitä pikkasen mietin minäkin. Mutta jos ei sitä ole 26 vuoden aikana tarvinnut tietää, niin eipäs ole ihmekään. Ysiluokalla ihmisbiologiaa käsitellessä muistaakseni bilsan tunnilla testattiin kerran veriryhmä, se oli aika jännää. Mutta eihän sitä tietoa enää löydy mistään. Eikä vanhempien luota Suomikodista mistään syntymäpapereista tai muista tärkeistä todistuksista. Mielenkiintoista. Veriryhmäni on siis täysi mysteeri. Ehkä se on merkattu jonnekin yläasteen bilsan kansion paperin kulmaan. Kansio on Helsingissä varastossa laatikoissa. Kuvittelin, että olisi helpompi kävellä barcelonalaiseen terveyskeskukseen ja selvittää mysteeri verikokeella. Mutta ei ehkä sittenkään.
Lisäksi olen viimeisten viikkojen aikana yrittänyt selvittää Guatemalaan tarvittavia rokotuksia. Hepatiitti A ja B löytyvät jo, samoin jäykkäkouristus. Kuulemma rokote.fi -sivuston mukaan lavantautirokotetta voisi harkita. Ja sitähän tässä on harkittu. Kuvittelin siis hoitavani rokotekyselyn ja verikoemysteerin samaan syssyyn.
Paikallinen kaverini kehotti menemään kotiani lähinnä olevaan terveyskeskukseen, joka muuta kulkee täällä nimellä CAP (Centro de Atención Primaria). Sinne siis suuntasin tänään heti aamusta. Jonoa riitti ja respassa kolme työntekijää, joista ajoittain vain yksi palveli asiakkaita. Sisäänheittäjä kyseli etukäteen millä asialla sitä oikein oltiin. Onneksi kuulemma rokotuksesta voisi keskustella oman lääkärin (espanjalaisittain médica cabezera) kanssa, jahka sellaisen saisi. Respassa vihdoin palvelua saatuani minut naurettiin terkkarista ulos, koska kuvittelin eurooppalaisella sairaanhoitokortillani pystyväni selvittämään veriryhmä-mysteerin. Eihän tämä ole mikään hätätapaus. Minun pitäisi hankkia ensin NIE (se löytyy) ja paikallinen sosiaaliturvatunnus (senkin kävin toissaviikolla hankkimassa) ja tuoda mukana myös lähiörekisteröityminen (empadronamiento, löytyy), jotta voisin rekisteröityä CAP:ssa ja hakea paikallista katalonialaista (!) sairasvakuutuskorttia. Sen jälkeen saisin varata ajan verikokeeseen ja ehkä lopulta selvittää mysteerin. No eihän näitä kaikkia papereita mulla tietenkään ollut mukana. Passin kanssa sentään olin osannut varautua, koska se jäi muutama viikko sitten sosiaaliturvatunnusnumeroa hankkiessa kotiin ja jouduin menemään toimistoon kahdesti jonottamaan. Mutta siitä ei tällä kertaa ollut mitään hyötyä. Verikoe sai siis odottaa, mutta entäs se rokote. Veemäinen resparouva käski suunnata Lessepsin rokotuskeskukseen ja antoi onneksi vielä puhelinnumeron varmuudelta mukaan. Ja onneksi soitin ennen kuin kävelin sinne asti. "Ei meillä täällä mitään lavantautirokotteita anneta, se hoidetaan matkailijan rokotekeskuksessa siinä ja siinä osoitteessa". Jaahas.
Sitten suuntasin keskustaan matkailijarokotekeskukseen (viralliselta nimeltään Centro de Vacunación Internacional) Plaza Catalunyalle. Ajanvaraussihteeri ei ollut paikalla ja joku nainen kyseli olisinko kenties halunnut varata ajan, sitten kun sihteeri jostain ilmestyisi. "Onko sulla rokotekorttia?" Sitä ei ollut mukana (en muuten löydä sitä mistään, oiskohan unohtunut Suomeen?). Ei kun vain lavantautirokotteesta tiedustelisin. Ilmeisesti hän oli lääkäri (tai joku vastaava) muttei kuitenkaan voinut suoraan sanoa kannattaako lavantautirokotetta edes ottaa vaan siitä kuulemma keskusteltaisiin ajanvarauksen saatua. Mutta heillä ei lavantautirokotteita muutenkaan annettaisi, koska sen saa ostettua apteekista pillereinä. No just, miksi helvetissä sitten jäisin sinne odottamaan, että sihteeri ilmestyisi paikalle ja saisin varata ajan ja ehtisin vielä jutella niitä näitä lääkärin kanssa ja ehtiä ottamaan rokotteen niin, että se ehtii auttaa ennen 12 päivän päästä alkavaa Guatemalan matkaa. No olisinhan voinut olla muutamaa viikkoa aikasemmin matkassa, mutta sitä on tällä hetkellä turha surkutella.
Mietin asiaa muutaman tunnin töitä tehdessä ja kävelin sitten yhteen apteekkiin lounastauolla kokeilemaan, josko sieltä oikeaa rokotetta löytyisi. Apteekkarilta asiaa tiedustellessa hän suositteli palaamaan matkailijarokotekeskukseen. En kuitenkaan enää suostunut siihen, vaan mahdollisia haittavaikutuksia ja hintaa (10,85 euroa) tiedustellessa päätin tilata rokotteen. Sen pitäisi saapua huomenna, saan tekstiviestin kun rokotteen voi noutaa apteekista. Ylimääräinen pahoinvointi tai päänsärky on pieni paha, jos vältän mahdollisen lavantaudin, vaikken nyt kuitenkaan aio mistään katukojuista ruokaa Guatemalassa hankkiakaan. Kymmenen päivää kestää, että rokote antaa täyden immuniteettisuojan, joten eihän tässä ole mitään hätää!
Rokotteen hankkiminen olikin siis loppujen lopuksi ihan pieni juttu. Sen sijaan veriryhmämysteeri jatkukoon mysteerinä vielä toistaiseksi. Ehtiihän sen selvittää myöhemminkin. Erään apteekkaritutun mukaan kaikki, joiden nimi alkaa a-kirjaimella ovat veriryhmältää A+, joten ehköhän minäkin sitten ole. Mitä sitä tähän hätään tarkemmin selvittämään. ;)
Nimittäin jostain kumman syystä marraskuun Guatemalan matkaa varten sain täytettäväkseni työn puolesta henkilötietolomakkeen, jossa kysyttiin perustietojen lisäksi myös veriryhmää. Veriryhmää. Ja jostain toisesta kumman syystä minä en omaa veriryhmääni tiedä. Moni miettii kuinka se on mahdollista. Sitä pikkasen mietin minäkin. Mutta jos ei sitä ole 26 vuoden aikana tarvinnut tietää, niin eipäs ole ihmekään. Ysiluokalla ihmisbiologiaa käsitellessä muistaakseni bilsan tunnilla testattiin kerran veriryhmä, se oli aika jännää. Mutta eihän sitä tietoa enää löydy mistään. Eikä vanhempien luota Suomikodista mistään syntymäpapereista tai muista tärkeistä todistuksista. Mielenkiintoista. Veriryhmäni on siis täysi mysteeri. Ehkä se on merkattu jonnekin yläasteen bilsan kansion paperin kulmaan. Kansio on Helsingissä varastossa laatikoissa. Kuvittelin, että olisi helpompi kävellä barcelonalaiseen terveyskeskukseen ja selvittää mysteeri verikokeella. Mutta ei ehkä sittenkään.
Lisäksi olen viimeisten viikkojen aikana yrittänyt selvittää Guatemalaan tarvittavia rokotuksia. Hepatiitti A ja B löytyvät jo, samoin jäykkäkouristus. Kuulemma rokote.fi -sivuston mukaan lavantautirokotetta voisi harkita. Ja sitähän tässä on harkittu. Kuvittelin siis hoitavani rokotekyselyn ja verikoemysteerin samaan syssyyn.
Paikallinen kaverini kehotti menemään kotiani lähinnä olevaan terveyskeskukseen, joka muuta kulkee täällä nimellä CAP (Centro de Atención Primaria). Sinne siis suuntasin tänään heti aamusta. Jonoa riitti ja respassa kolme työntekijää, joista ajoittain vain yksi palveli asiakkaita. Sisäänheittäjä kyseli etukäteen millä asialla sitä oikein oltiin. Onneksi kuulemma rokotuksesta voisi keskustella oman lääkärin (espanjalaisittain médica cabezera) kanssa, jahka sellaisen saisi. Respassa vihdoin palvelua saatuani minut naurettiin terkkarista ulos, koska kuvittelin eurooppalaisella sairaanhoitokortillani pystyväni selvittämään veriryhmä-mysteerin. Eihän tämä ole mikään hätätapaus. Minun pitäisi hankkia ensin NIE (se löytyy) ja paikallinen sosiaaliturvatunnus (senkin kävin toissaviikolla hankkimassa) ja tuoda mukana myös lähiörekisteröityminen (empadronamiento, löytyy), jotta voisin rekisteröityä CAP:ssa ja hakea paikallista katalonialaista (!) sairasvakuutuskorttia. Sen jälkeen saisin varata ajan verikokeeseen ja ehkä lopulta selvittää mysteerin. No eihän näitä kaikkia papereita mulla tietenkään ollut mukana. Passin kanssa sentään olin osannut varautua, koska se jäi muutama viikko sitten sosiaaliturvatunnusnumeroa hankkiessa kotiin ja jouduin menemään toimistoon kahdesti jonottamaan. Mutta siitä ei tällä kertaa ollut mitään hyötyä. Verikoe sai siis odottaa, mutta entäs se rokote. Veemäinen resparouva käski suunnata Lessepsin rokotuskeskukseen ja antoi onneksi vielä puhelinnumeron varmuudelta mukaan. Ja onneksi soitin ennen kuin kävelin sinne asti. "Ei meillä täällä mitään lavantautirokotteita anneta, se hoidetaan matkailijan rokotekeskuksessa siinä ja siinä osoitteessa". Jaahas.
Sitten suuntasin keskustaan matkailijarokotekeskukseen (viralliselta nimeltään Centro de Vacunación Internacional) Plaza Catalunyalle. Ajanvaraussihteeri ei ollut paikalla ja joku nainen kyseli olisinko kenties halunnut varata ajan, sitten kun sihteeri jostain ilmestyisi. "Onko sulla rokotekorttia?" Sitä ei ollut mukana (en muuten löydä sitä mistään, oiskohan unohtunut Suomeen?). Ei kun vain lavantautirokotteesta tiedustelisin. Ilmeisesti hän oli lääkäri (tai joku vastaava) muttei kuitenkaan voinut suoraan sanoa kannattaako lavantautirokotetta edes ottaa vaan siitä kuulemma keskusteltaisiin ajanvarauksen saatua. Mutta heillä ei lavantautirokotteita muutenkaan annettaisi, koska sen saa ostettua apteekista pillereinä. No just, miksi helvetissä sitten jäisin sinne odottamaan, että sihteeri ilmestyisi paikalle ja saisin varata ajan ja ehtisin vielä jutella niitä näitä lääkärin kanssa ja ehtiä ottamaan rokotteen niin, että se ehtii auttaa ennen 12 päivän päästä alkavaa Guatemalan matkaa. No olisinhan voinut olla muutamaa viikkoa aikasemmin matkassa, mutta sitä on tällä hetkellä turha surkutella.
Mietin asiaa muutaman tunnin töitä tehdessä ja kävelin sitten yhteen apteekkiin lounastauolla kokeilemaan, josko sieltä oikeaa rokotetta löytyisi. Apteekkarilta asiaa tiedustellessa hän suositteli palaamaan matkailijarokotekeskukseen. En kuitenkaan enää suostunut siihen, vaan mahdollisia haittavaikutuksia ja hintaa (10,85 euroa) tiedustellessa päätin tilata rokotteen. Sen pitäisi saapua huomenna, saan tekstiviestin kun rokotteen voi noutaa apteekista. Ylimääräinen pahoinvointi tai päänsärky on pieni paha, jos vältän mahdollisen lavantaudin, vaikken nyt kuitenkaan aio mistään katukojuista ruokaa Guatemalassa hankkiakaan. Kymmenen päivää kestää, että rokote antaa täyden immuniteettisuojan, joten eihän tässä ole mitään hätää!
Rokotteen hankkiminen olikin siis loppujen lopuksi ihan pieni juttu. Sen sijaan veriryhmämysteeri jatkukoon mysteerinä vielä toistaiseksi. Ehtiihän sen selvittää myöhemminkin. Erään apteekkaritutun mukaan kaikki, joiden nimi alkaa a-kirjaimella ovat veriryhmältää A+, joten ehköhän minäkin sitten ole. Mitä sitä tähän hätään tarkemmin selvittämään. ;)
Argh tällaisille pompotuskeisseille! :) Kukaan ei halua joskus sanoa sitä lopullista sanaa tai vaivautua ottamaan selvää asioista, joita ei itse pysty selvittään ilman tutuntutuntuttuja kaikissa virastoissa. Onneksi rokote oli tabletti, ettei sun tarttee alkaa itseä pisteleen ;) Mulle tulostettiin kaikista mussa olevista rokotteista sekä niiden laitto- ja voimassaoloajoista taulukko. Älyttömän kätevä!
VastaaPoistaJuuri eilen tuli perhelounaalla puhetta veriryhmistä (yksi oli saanut anti-D-immunoglobuliinirokotteen). Joissain maissa veriryhmä merkitään ainakin ajokorttiin ja kieltämättä ihmetystä aiheutti, ettei M ja minä tiedetty veriryhmiämme. Tiedä sitten, mikä siinä on niin kauheaa, kun en kuitenkaan autottomana ajokorttia mukanani kanniskelisi ja jos oon tajuton verensiirtoa tarvittaessa, niin ei musta taida paljon infoa irrota! :D Sitä paitsi tekiskö oikeasti jokin sairaala suoraan siirron kortin perusteella, ilman pikatestausta? Onneksi sairaalatapaukset ulkomailla on tähän saakka olleet lieviä, että fingers crossed ei tartte testata tätä livenä.
Juu, pikkasen kyllä otti päähän kaikki. Ja vielä ton jälkeen hitaiden turistien väisteleminen Ramblalla. Arrggh. Onneksi loppupäivä oli suht produktiivinen työpäivä, pitkästä aikaa :)
PoistaMä sain kans lukiosta lähtiessäni terkkarilta sellasen tulostetun rokotetaulukon, jota säilytin siellä rokotekortin välissä ;) Hehe. Mun argentiinalainen kollega oli ihan järkyttynyt, etten tiedä veriryhmää. Juuri vaikka tuon onnettomuuden takia. Mutta tuskin siinä tajuttomana osais veriryhmää muutenkaan kertoa ja hetkessähän he sen sairaalassa testaavat, jos on tarvetta. Olin ymmärtävänäni, että argentiinalaisessa henkilökortissa veriryhmä olis merkitty, muttei ehkä sittenkään, jos M ei tiedä omaansa. Ehkä se olisi hyvä löytyä vaikka lompakosta jostain lappusesta.
DNI:ssa ei ole veriryhmaa, koska siihen ei tartte laakarintarkastusta. Muuten tietaisin itsekin sita kautta. Mut ajokortissa on, seka se, onko elintenluovuttaja. Kai sitte autoilijat on niin onnettumuusalttiita :S Eli perheesta jain enaa mina epatietoon! Antaiskohan ne mun ulkkiksena luovuttaa verta ja sita kautta saada selville, hmm. Toivottavasti keltakuumekortti on sulla kuitenkin tallessa :)
PoistaPoikani lääkäri Argentiinassa on myös sitä mieltä että on aika sama minkä veriryhmän tuollaisiin lomakkeisiin laittaa, koska tositilanteessa lääkäri ei kuulemma ryntää lukemaan mitään papereita vaan se veriryhmä selvitetään siinä samalla, ja jos on tosi hätä kyseessä, ensin annetaan sitä O:ta joka kelpaa kaikille ja sitten kun on oma ryhmä saatu selville, sitä sitten. Mutta se on totta että täällä kaikki tuntuvat automaattisesti tietävän oman veriryhmänsä (minäkin nyt sitten kun kaikki muutkin!). Elintenluovutustestamenttikin on kyseenalainen juttu, kun lopulta kuolleen ihmisen perheenjäsenten mielipide menee sen ohi.
PoistaIrina, on se keltainen keltakuumekortti jossain tallessa, mutta ei mulla mitään keltakuumerokotetta ole :)
PoistaAnonyymi, hyvä kuulla. Olishan se kätevää tietää tällaiset asiat, muttei se näkökään mikään hengen hätä ole, jos ei sitä nyt just tiedä/muista. Onhan se varmasti nopeempi testata veriryhmä tositilanteessa kun ruveta etsimään lompakkoa ja papereita.
Asiat vois olla vielä huonommin. Kaveri, joka matkaa Argentiinasta ei saa lavantautirokotetta, koska se kuuluu muualta tuotaviin tuotteisiin ja maahantuonti on keskeytetty. Hip hei!
PoistaKaikki sympatiani ja tsemppini byrokratiataisteluille! Kyllä se siitä, itsepintaisesti vaan eteenpäin! :)
VastaaPoistaKiitos! :) sain kuin sainkin rokotteen tänään käsiini, vaikkei tekstiviesti tullut ikinä perille.
PoistaNo johan oli päivä!
VastaaPoistaOlipa mielenkiintoista lukea veriryhmäasiasta - itse tiedän sekä oman että ukon veriryhmän, mutta ei ole koskaan tullut mieleen esim. tuo onnettomuusasia tai ylipäänsä mikään muukaan tilanne, jossa tietoa saattaisi tarvita. Maalaisjärjellä ajateltuna luulisi, että lääkärit tosiaan testaavat veriryhmän, eivätkä käy tonkimaan esim. tajuttoman potilaan lompakkoa, että jos sieltä vaikka löytyisi jokin veriryhmän paljastava kortti.
Samaa mieltä olen, nopeampaa se on testata hätätilanteessa. Ehkä se mullekin vielä joskus selviää. Suomessa en vaan ikinä muista mennä verta luovuttamaan ja silloin kun muistan niin en saa, kun oon just ollu Lattareissa.
PoistaVoi ei, kuulostaa kyllä niin tyypilliseltä maanantailta! Onneksi kuitenkin rokotusasia selvisi! Minäkään en kyllä omaa veriryhmääni tiedä, mulla on sama mielikuva että se on joskus koulun bilsantunnilla selvitetty mutta mistäs mä sitä enää muistaisi. En kyllä edes muista että mitä rokotuksia mulla on enää voimassa. Hankalaa!
VastaaPoistaMulle ihan sattumalta selvis sillon pari vuotta sitten, ettei esim. jäykkäkouristus ollut enää voimassa kun menin terkkarista influessarokotetta hakemaan. Joten kannattaa ehkä selvittää ennen kun pidemmälle matkalle lähtee, sinäkun oot siellä Aasiassa vähän aikaa sitten ollut :)
PoistaTuollaisissa tilanteissa lasken kymmeneen ja ajattelen "This is Spain".... Sen verran tutulta kuulosti! :D
VastaaPoistaJoo, sitä mäkin yritin. Itse asiassa oon koko vuoden aikana ollut tosi yllättynyt miten vähän näitä byrokraattimuureja on tullut eteen ja miten sutjakkaasti kaikki on yleensä sujunut.
PoistaKoulun bilsantunnilla mun veriryhmäksi kerrottiin aikoinaan A-, mutta myöhemmin verenluovutuksen yhteydessä ilmeni, että se olikin A+. Että se siitä bilsantunnin tuloksesta...
VastaaPoistaTätä lukiessa iloitsen kyllä NHS:ästä. Vähän piti eilen valittaa kaverille kun ehkäisykapselin laittaminen tuntui olevan niin vaikeaa (ensiksi piti odottaa kuukausi, sitten oman surgeryn ainoa lääkäri joka niitä laittaa oli lomalla ja käskettiin soittaa eri paikkaan, siellä olisin saanut ajan kuukauden päästä tai sitten mennä aamulla 8.30 jonottamaan klinikka-aikaa, ja päädyin sitten siihen ratkaisuun) mutta olihan tuo kaikki loppujen lopuksi aika selkeää ja hankaluus johtui vain huonosta tuurista, ja kun kaikki oli vielä ilmaista niin ei ole mitään pahaa sanottavaa.
Nonniin, hyvä tietää. Ei siis kannata mennä penkomaan niitä vanhoja bilsan kansioita varastosta Suomessa :D
PoistaNHS oli kyllä niin kätevä, varsinkin kun se löytyi melkein omalta kadulta Skotlannissa. Ja se ilmaisuus, kun mikään ei maksa mitään. Ihanaa! Pitäiskö sitä sittenkin muuttaa takas Britteihin? mutta ehkä ne hanat ois ylivoimaset ;)
Haha, hanat vastaan NHS, aika paha :DD ;)
PoistaKuulostaa tutulta....tuo juoksuttaminen on niin tympaannyttavaa. Mulla on selvitetty juurikin Turkissa tuo veriryhma ja taallakin kauhisteltiin kun en sita tiennyt, ihmisilla on erillinen veriryhmakortti lompakossa ja sita kysellaan aina..
VastaaPoistaJännä miten toisissa maissa se on niin perusjuttu ja toisaalla ei kuulu ollenkaan perustietoon.
PoistaMäkään en muista mun veriryhmää... en ole enää voinut mennä luovuttamaan verta Suomessa (ekalla kerralla ne eivät vielä voineet sanoa veriryhmää) kun asun muualla kuin pohjoismaissa enkä Belgiassa ole vielä uskaltanut mennä. Voisi olla ihan hyvä tietää. Samoin kuin rokotusten tilan :P
VastaaPoistaNo hyvä, löytyyhän meitä näköjään :) Siis eikö Suomessa voi luovuttaa verta kun ei asu Pohjoismaissa? onpas erikoista. Joskus kun mun piti mennä, niin olin just ollut Argentiinassa ja pitää ilmeisesti olla ollut viimiset 6kk aina poissa Lattareista. Vähän typerää, luulis että ne kuitenkaan testaa veren. Rokotukset yritän sentään vielä pitää hallinnassa :)
Poista