Vieraita ja Barcelonan kummallisuuksia

Saatiin Barcelonaan viime viikonloppuna taas vieraita Suomesta. On tää kyllä kätevä kotikaupunki, kun lähes kaikki kaverit tulee mielellään moikkaamaan tänne ilman että meidän täytyy liikkua minnekään. Tasan vuosi sitten tänään muutettiin tähän kämppään, joten rupesin tässä laskemaan kuinka monta vierasta meillä on viimeisen vuoden aikana käynyt. Viime syksyn aikana kävi viisi kaveria, plus joululomalla koti toimi muutaman päivän vierasmajoituksena kahdelle kaverille meidän ollessamme joululomalla Suomessa. Kevään aikana meillä kävi yhteensä 11 kaveria kylässä sekä kesällä ja syksyllä vielä yhteensä toiset 11 kaveria. Näiden lisäksi yhteensä 5 kaveria/sukulaista kävi Barcelonassa meidän kanssa turisteilemassa, muttei ollut meillä yötä. Eli yhteensä 27 + 2 yövierasta ja 5 käppäilykaveria. Ei huono saldo 12 kuukaudelle. Varsinkin kun ottaa huomioon, että ollaan itse oltu reissussa varmaan yhteensä reilu kuukaus koko vuoden aikana. 

Vieraista ei kyllä ole mitään valittamisen sanaa, kaikki ovat käyttäytyneet loistavasti ja tuoneet aina tuliaisia mukanaan, tai vähintäänkin tarjonnut illallisen. Vaikka asummekin kaukana monista ystävistä ja perheestä, saamme silti nähdä heitä ilmaiseksi kun he lentävät tänne. Ihan kelpo diili siis.

Pakkanen on taas pikkasen täynnä.

Viimeisten vieraiden kanssa ehdimme onneksi kulkea ympäri kaupunkia jopa muutaman päivän ajan. Kierros alkoi ensimmäisenä iltana perinteisessä, El Glopin ravintolassa paellalla Gràcian lähiössä ja heti ensimmäisenä aamuna tietenkin suunnattiin Parc Güelliin kuuntelemaan the Mañaners-yhtyettä. Perinteisesti.

Nää on niin mahtavia muusikoita, että suosittelen kaikkia Barcelonaan joskus eksyviä etsimään jätkät käsiinsä. Tulee vain hyvä mieli kun heitä muutaman minuutin katsoo. He keräävät varmasti eniten yleisöä koko puistossa. Aina.

Olen ruvennut tarkkailemaan ympärilläni pyöriviä ihmisiä ihan eri lailla taannoisen Scam City -jakson nähtyäni. Lauantaina silmiin pisti heti tämä alla näkyvä mies. Olen ihan varma, että olen nähnyt hänet puistossa ennenkin "turisteilemassa". Nytkin hän pyöri epämääräisesti turistien seassa mukamas kuvia ottaen. Ukko nappaili kuvia vähän erikoisista asioista, jopa poseerasi kaverin ottaessa kuvaa ja kamera näytti lähes lelulta. Olin varma, että olin bongannut taskuvarasporukan. He nimittäin tarkkailivat ympärillä olevia ihmisiä myös hieman erikoisesti. Ehkä musta tulee vielä salapoliisi.

Päivän aikana nähtiin muitakin erikoisuuksia. Näin täällä muutetaan.

Kun päästiin vanhaan satamaan ja istahdettiin penkille meren ääreen, alkoi meidän edessä yhtäkkiä ihan ihme show. Mies märkäpuvussa, putken päässä ja epämääräinen moottori perässä. Ei oltu kukaan nähty mitään vastaavaa koskaan ennen. Vesi tuli niin kovalla paineella, että hemmo pystyi lentelemään yleisön edessä ja heittämään ympyrää. Mulle tuli ihan James Bond-vibat ja joku mafiapahis mieleen.

Satamasta suunnattiin El Ravalille haistelemaan elämää Ramblan länsipuolella. Sieltä löytyi nämä suloiset pojat leikkimässä kolumbialaisen Boteron kissan päällä.

Lopuksi vielä pieni pala paikallista musiikkitaloa, Palau de la Música Catalana. 

Sinne pitäisi kuulemma mennä ihailemaan rakennusta ihan sisälle asti.

Tällainen kierros tällä kertaa. Askelmittarin mukaan askeleita tassuteltiin päivän aikana noin 20 000 kappaletta. Ei huono!

P.S. Reilun viikon päästä pikkusiskokin tulee viimein tänne lomalle yhdessä kaverinsa kanssa, joten vieraslukumäärä jatkaa kasvamistaan. Jee!