Arjona & Las Sierras

Perjantaina oli Ricardo Arjonan konsertti! Se oli aivan loistava. Vaikka mulla oli lippu eri katsomoon kun muulla porukalla, pääsin istumaan tuttujen kanssa -onneksi. Ei siis tarvinnut yksin nauttia konsertista. Lava ja koko show oli tosi mageesti järjestetty, Ricksu puhu paljon yleisön kanssa ja ehkä ei niin huippu-ulkonäöstä huolimatta sai kaikki rakastumaan itseensä. Valitettavasti mulla ei ollut kameraa mukana.
Konsertti sujui aivan uskomattoman hyvin ja kesti yli kaks tuntia. Ongelma oli sitten paluumatka. Konsertti järjestettiin Córdoban stadikalla, 10km keskustasta luoteeseen ja menomatka sujui taksilla, jonka kuski innostui puhumaan ranskaa mun kanssa. :) Takastullessa takseja oli mahdoton saada ja bussin jono oli varmaan 500m pitkä. Lähdettiin siis kävelemään "kotiin päin" ja saatiin kävellä 1,5h ennen kuin saatiin taksit napattua 11-hengelle. Illallinen kun jäi konsertin takia väliin, suunnattiin syömään ja vihdoin kun ruoka oli nenän edessä, kello oli jo 3 AM.

Vasta neljän jälkeen olin kotona nukkumassa ja nukuin tietysti pommiin lauantaina.. auuts. Mun piti olla 8:30 keskustassa plazalla valmiina menossa lähiöön ja heräsin 8:30 kaverin tekstiviestiin. Vaatteet päälle, vesipullo käteen ja ovesta ulos juosten.. Ykskään kiska ei myynyt cospeleja (niillä maksetaan Córdobassa kapungin sisäiset bussimatkat ja ne pitää aina ostaa kiskoista etukäteen. Niitä myydään rajoitetusti yleensä korkeintaan 2-4 kappaletta kerralla per nenä, eikä kaikista kiskoista löydy), joten olin ihan pulassa. Onneksi kuudennesta paikasta, josta kysyin, löyty muutama.
Mun ansiosta oltiin siis opejen (kaks muuta Techon vapaaehtosta) kanssa myöhässä Argüellossa, jossa alkoi klo 9:30 sähkökurssi lähiön pojille. Anteeksi pyytäessä tietty mua lohdutettiin sanoen, että Argentiinassa ei mikään ikinä ala ajallaan ja pojat oli ollut edesllisvkolla myöhässä, joten no worries! Maassa maan tavalla..

Kotiin pääsin onneks yhden kaverin kyydillä, vähän ennen klo 14. 10 minuutissa kävin suihkussa, keräsin kimpsut ja kampsut ja juoksin taas ulos, kun toinen kaveri haki mut ja ajettiin jättiruokakaupan (Carrefour!) kautta vuorille, Nanon perheen mökille. Matkalla pysähdyttiin tienviereen myöhäselle lounaalle neljän aikaan ja ehkä n. 2h ajomatkan jälkeen oltiin perillä.. keskellä ei mitään, keskellä vuoria, jokea, eläimiä ja metsää. Luonnon rauhassa. Poissa (miljoona)kaupungin saasteista, melusta ja paahtavasta +40 asteen helteestä.
Mökki oli kukkulan päällä, jossa alapuolella virtasi lähes olemattomaksi kuivunut joki sekä lampaita, muutama lehmä ja poni juoksi vapaina. Linnut, lehmät, lampaat ja sammakot äänteli kuorossa. Juotiin tererétä (mateta, johon kuuman veden sijasta laitetaan kylmää mehua) ja nautittiin luonnon rauhasta. Ennen asado(grilli)-illallista käytiin kävelemässä metsässä, jossa liukkaiden männyn neulasten ansiosta pysty harjoittamaan lenkkari-luistelua ja hävitin mun aurinkolasit heinikkoon.

Illalla puolenyön jälkeen VIIMEIN iski rankkasade, ukkosti ja salamoi n. puoli tuntia. En muista aiemmin olleeni maassa, jossa sadetta toivotaan niin paljon kun täällä Argentiinassa. Kaikki rukoilee sadetta päivittäin. Radiossa puhutaan vaan, miten kaikki odottaa sadetta. Tää kevät on täällä ollut yksi kuivimmista moneen vuoteen, jonka ansiosta jo ajomatkalla nähtiin hehtaareittain poroksi palanutta metsää. Viikolla kuulin yhdessä lähiössä, että vettä ruvetaan pian säännöstelemään ja sakkoa tulee, jos pihan nurmikko on liian vihreä, koska se tarkottaa, että oot kastellut sitä -mikä on nyt kiellettyä.

Sunnuntaina ei sateesta ollut tietoakaan. Lähdettiin yhteen lähikaupunkiin La Cumbrecitaan lounastamaan ja käppäilemään. Matkalla kävi ilmi, että Nanon veli on kiinnostunut mytologiasta ja tunsi Kalevalan. Oho! La Cumbrecita on kans sellanen alppi-tyyliin rakennettu kaupunki (kuten lähellä oleva Villa General Belgrano, jossa oltin Oktoberfesteillä), josta löytyy tietty "bar suizo" (=sveitsiläinen baari) ja ravintoloita, jotka mainostaa "keskieurooppalaista ruokaa". La Cumbrecitassa asuu alle 200 asukasta eikä keskustassa saa ajaa autoilla.

Iltapäivällä mentiin vielä takas mökille chillaamaan ja juomaan mateta ennen kuin lähdettiin ajamaan takas Córdobaan. Illalla menin kaverin luo pizzalle illallistamaan, josta jatkettiin täpötäyteen jätskibaariin puolenyön (!!!) aikaan -helle ei tunnu loppuvan. Täällä kaupungissa ei ole satanut pitkiin aikoihin.

Vois olla Suomessa.

 

Ylhäällä mökki.

 

Auringonlasku Andien taa.

 

Vuoristossa.

Tässä palanutta metsää.