La Perla

Keskiviikkona käytin kerrankin koko päivän hyödyksi kun heräsin ja nousin jo ennen klo 10. Iltapäivällä lähdin sinne löytämääni ihanaan Creambury-kahvila/jätskibaariin koneen kanssa vääntämään käännöstehtävää ja nauttimaan kunnon wifi-yhteydestä. Café Machiatto ja brownie.. nam nam. Oikein epäargentiinalaista!

Aamulla kävin kehittämässä pari valokuvaa keskustassa. Kaksi normaalikokoista valokuvaa maksoi 5 pesoa (!!!). Siis melkein euron. Kaikki asiat ei siis Argentiinassakaan ole halpoja. Postimerkki yhteen postikorttiin maksaa 6 pesoa, yli euron. Yksi tölkki tonnikalaa maksaa ruokakaupassa myös vissiin lähemmäs 7 pesoa. Kyllä täältäkin näköjään löytyy kalliita juttuja.

Illalla pääsin pitkästä aikaa nauttimaan sushista. Yhden kaverin äiti oli tehnyt kotona ja tuli ihan Kanada-ajat mieleen.. en olekaan sushia syönyt sitten huhtikuun kun viimeksi kavereiden kanssa tehtiin. Koko päivä oli taas super hiostava, mutta illalla puolenyön aikoihin iski ukkosmyrsky. Salamoi varmasti ainakin 3h. En muista ikinä nähneeni niin hienoja salamoja taivaalla!

-----------------------------------------------------------------------

Torstaina viimein Passport vei meijät (mut + 2 muuta suomalaista tyttöä) tutustumaan La Perlaan. Se on yksi täällä Córdobassa toimineista armeijan "salaisista kidutuspaikoista" -keskitysleireistä, joka rakennettiin varta vasten siihen tarkotukseen 70-luvulla. La Perla tunnetaan myös nimellä "yliopisto", sillä siellä sotilaat opiskeli kidutusta -näin meille kerrottiin. Argentiinassa on vasta pikkuhiljaa ruvettu puhumaan avoimesti 70-luvun diktatuurin tuhansista (n. 30 000) kadonneista ihmisistä ja samalla yritetty pistää pahiksia kaltereiden taa. La Perlakin avattiin vasta tämän vuoden maaliskuussa ja sen tarkotus on olla "muiston ja ihmisoikeuksien edistämisen paikka".

La Perlan kautta kerrotaan kulkeneen 2500 kidnapattua argentiinalaista, joista n. 200 selvisi hengissä. Loput on joko julistettu "kadonneiksi" tai haudattu ruumiin löydyttyä. Opas vei meidät läpi rakennusten kohta kohdalta -reittiä, jonka uskotaan kaikkien siepattujenkin kulkeneen. Kaikki Perlan tieto on selvitetty haastattelemalla 80 sieltä selvinnyttä paikallista.

Oli oikein koskettava opintoreissu Argentiinan likaiseen historiaan. Perlassa antropologit jatkavat vielä tutkimuksia ja yrittävät selvittää satojen "kadonneiden" kohtaloja. Joidenkin tietojen perusteella n. 8km päässä tästä leiristä sijainnee joukkohauta, siitä johtuen 8km säteellä joka suuntaan jatketaan tutkimuksia kans.

Myös Las Abuelas de la Plaza de Mayo (Toukokuun Aukion isoäidit) -järjestön isoäidit etsivät kadonneita lapsenlapsiaan, jotka syntyivät keskityisleireillä ja myöhemmin annettiin adoptoitaviksi. Meidän opas kertoi, että yli puolet näillä leireillä/vankeudessa syntyneistä vauvoista päätyi armeijan työntekijöiden koteihin ja kirjattiin heidän lapsikseen. Loput päätyivät adoption kautta muille tavallisille pareille. La Perlassakin oli ollut ainakin 18 raskaanaolevaa naista, joista yksikään ei selvinnyt hengissä ulos. Vauvojen kohtaloista ei tiedetä.

Tämä "mainos" löytyi bussiasemalta kotimatkalla etelänreissulta pari viikkoa sitten. Esimerkki, jossa etsitään kadonneita lapsenlapsia. "Jos sinulla on epäilyksiä omasta identiteetistä ja synnyit 1975-1980 välillä, soita Plaza de Mayon isoäideille".

Koska monet (suurin osa) kiduttajista on vapaalla jalalla, Passportin Celia kertoi tarinaa äitinsä kaverista. Nainen asuu Bell villessä, pari korttelia miehestä, joka häntä kidutti 70-luvulla naisen ollessa vankina yhdellä keskitysleirillä. Pienessä kaupungissa ihmisiin törmää jatkuvasti, joten tämä nainen elää tietän, että hänen kiduttaja asuu lähes naapurissa. Näitä tapauksia on satoja.