wannabe instagrameilua

Hölöpölö avautumiset jatkukoon. Nimittäin tänään ei ehkä ollut ihan mun päivä. Täällä on tullut aika paljon vettä tällä viikolla, ottaen huomioon että Barcelonassa sataa tosi vähän. Ja mulla ei tietenkään ole kumppareita. Koska mulla ei myöskään ole instagramia tukevaa puhelinta -vaan kämänen Nokian Lumia, johon ei saa mitään khuuleja appsejä -niin mun perhe ja Nico saa tuntea mun luovat kuvaushetket ja pakolliset kuva-avautumiset whasappilla -koska se sentään toimii -nahoissaan. Mainitsinko jo, että mun puhelimessa on naurettavan huono kamerakin. Mutta jaan teille silti mun tämän päivän kuvia. 

Keskiviikko on tänä keväänä aika haastava päivä, koska mulla on kahden tunnin luento aamulla kello 9-11 ja sitten vielä illalla tai iltapäivällä kello 18-20. Herkkua! Tottakai aamulla metrolle ja yliopistolle kiirehtiessä kastuin aika hyvin, vaikka sateenvarjo kädessä olikin. Nimittäin kaduilla on tapana tekeytyä minipuroiksi ja tänään aamulla vettä tuli oikein urakalla. Liekö taivas itkenyt Venezuelan kansan mukana.

Tänään olikin sitten aamukiireessä käynyt niin ihanasti, että menin unohtamaan avaimet kotiin. Niin käy tosi harvoin, mutta harvoin myös lähden kotoa ennen herraa ja silloin ei tartte ulko-ovea sulkea avaimella. Voi jepulis. En siis voinut lähteä kesken koulupäivän kotiin kuivattelemaan ja vaihtamaan märkiä sukkia ja kenkiä toisiin. Eikä olisi ollut mitään järkeä lähteä Nicon töihin kaupungin toiselle laidalle hakemaan kotiavainta ja sitten suhailla metrolla edes takas kotiin ja yliopistolle. Mun oli siis pakko käpertyä yliopiston kahvihuoneen sohvalle opiskelemaan. Ennen sitä hain kuitenkin kahvia ja uudet sukat läheisestä C&A:sta ja raportoin tästä tietenkin Suomeen perheelle.

Nappasin siskolle todistusaineistoa siitä, että uudet sukat tosiaan mätsäsivät loistavasti niin housuihin kun huiviinkin. Kun sitten sohvalta piti jatkaa matkaa yläkertaan tulostelemaan lisää artikkeleita oli pakko keksiä joku ratkaisu kosteille kengille. Mikäs muu, kun muovipussin repiminen sukkien suojaksi. Kätevää! Ja viimeisintä katumuotia. Koneelle päästyä tajusin myös miksi israelilaisen toimittajan kirjoittama artikkeli Euroopan suopeasta Lähi-idän politiikasta vaikutti niin erikoiselta human security -kurssin lukemisena. Olin jostain syystä tulostanut ja lukenutkin ihan väärää tekstiä.. hellurei.

Viimein pääsin kotiin illalla puoli yhdeksän jälkeen ja varoittelin kotiin whatsappeillen kurnivasta mahasta oikein etukäteen. Ovikelloa pimputellessa käytävään levisi aivan mahtava tuoksu ja mikä mua kotona odottikaan. Espanjalainen tortilla ja kotitehdyt jauhelihapihvit. Nam. Nämä pelasti ehdottomasti mun päivän.

Mikäli et vielä ole nähnyt ja kuullut mahtavaa instagram -biisiä, jonka Marika hiljattain linkitti blogiinsa, kuuntele se tästä! Atshiuuuuu. Voi märät sukat sentään.